Kolme tarinaa kaapissa olemisesta ja kaapista ulos tulemisesta.
Teksti ja kuvat: Eeva Käärmekallio
Kuvassa Miro Paananen ja Eeva Käärmekallio.
“Eeva, millainen homo sinä oikeastaan olet?”
Kun aloitin yhteistyön Jyväskylän SETAn kanssa, sain ensimmäiseksi tehtäväkseni kirjoittaa blogin Kaapista ulostulon päivään liittyen. Tiesin jo ketä halusin haastatella, ja kumpikin, Ella Suur-Askola, 24, ja Miro Paananen, 31, suostuivat ilomielin. Olimme sattumalta puhuneet aiheesta jo Jyväskylä Priden aikaan, kun Ella kysyi leikillisesti minulta puistojuhlassa: “Eeva, millainen homo sinä oikeastaan olet?”. Miro yhtyi polveilevaan keskusteluumme myöhemmässä vaiheessa, ja kysyinkin häneltä anelevasti, “Miro, hyväksytkö minut tällaisena kuin olen”? Sain kummaltakin siunauksen.
Blogin lopussa on tekstissä käytettyjä lähteitä ja hyviä tekstejä joista syventyä aiheeseen.
Jotain erilaista minussa on
“Istuimme nelistään hirsimökin yläkerrassa pienessä huoneessa aamiaisen jälkeen, jossa hän luki meille muistiinpanojaan leirisäännöistä. Hänestä huokui rentous kun hän istui samalla sängyllä kuin minä. Hänen pitkät hiuksensa olivat sikin sokin, kuin vilja kesäisenä varhaisaamuna. Katselin hänen jäntevää, urheilullista vartaloaan. Tunnelma oli rauhallinen ja intiimi. Kuulin hänen puheensa, mutta en sanoja. Sisälläni heräsi tunne, kuin voimakas liekki, joka levitti lämpöä ympäri kehoani. Vatsassani kiersivät perhoset, jotka kuin salaman lailla syöksyivät kohti sydäntäni. En ymmärtänyt mitä minussa tapahtui.”
Mielenterveystalo määrittelee ulos tulemisen kahdeksi, osittain päällekkäiseksi prosessiksi: kaapista ulostulo itselle ja muille. Kaikki vaiheet eivät välttämättä toteudu, tai eivät toteudu tässä järjestyksessä – ja ulostulo voi tapahtua monta kertaa elämässä eri ihmisten seurassa ja eri asioista.
Nämä vaiheet ovat:
- Ohittaminen
- Havahtuminen
- Tiedonhaku
- Hauduttelu
- Vertaiskokemusten hakeminen
- Sinuiksi tuleminen
- Muille ulostulon vaihe
- Sisäistymisen vaihe
- Tietoinen suojautumisen vaihe
Kaikkia meitä kolmea yhdistää Mielenterveystalon mainitsemista vaiheista ohittaminen, havahtuminen ja hauduttelu: jokaisella oli tuntemus siitä että on jotenkin erilainen kuin muut, mutta ei osannut määritellä miten. “Ollessani 11-vuotias televisiosta tuli Brokeback Mountain – silloin ymmärsin että on olemassa miehiä jotka pitävät toisista miehistä”, kertoo Miro. Ella kertoo kokeneensa yhtäkkisen heräämisen 20-vuotiaana, kun hän oli keväisellä kävelyllä, jonne oli päättänyt lähteä ilman kuulokkeita. Pato murtui ja omien ajatusten keskeltä kirkastui ajatus: olen trans. Minä taas ymmärsin lapsena, että on olemassa homoja ja lesboja, ja koska en kokenut olevani lesbo, päättelin olevani hetero. Yläkouluikäisenä pussailin enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa. En kyseenalaistanut asiaa kuin vasta nuorena aikuisena, kun viehätyin todella ensimmäistä kertaa toisesta naisesta, Prometheus-leirin koulutuksessa. Kuten monet sateenkaarevat, jokainen meistä piti ajatukset ominaan, ennen kuin niitä jakoi muille.
Olen pohtinut omaa seksuaalista suuntautumistani pitkien heteroparisuhteiden aikana. Olen tullut kaapista ulos kahdenkeskisissä keskusteluissa ystäville ja perheenjäsenille, kun taas joissain kaveriporukoissa biseksuaalisuuteni on ollut tiedossa ilman sen kummempaa ulostuloa. Edelleen osa elämässäni olevista ihmisistä näkee minut vain heterosuhteideni kautta. “Sanat kaapista ulostulo on harhaanjohtava – minulle prosessi oli ennemminkin kuin maatuska-nukke. Piiri joka tiesi minusta laajeni askel askeleelta: ystävät, perhe, ventovieraat ohikulkijat, sukulaiset, koulu ja työpaikka. Kuin sisäkkäisiä yhä isompia kaappeja joista tulee ulos kerros kerrokselta.”, kertoo Ella. Keväisestä kävelystä puoli vuotta myöhemmin hän tuli ulos kaapista vanhemmilleen. Myös Mirolle ulostulo tapahtui asteittain: ensin 14-vuotiaana nettitutuille, 20-vuotiaana vanhemmille ja ystäville, ja 25-vuotiaana hän oli julkisesti parisuhteessa miehen kanssa. Seksuaali-identiteettiä nuorena vahvisti matka Helsinki Prideen, johon Miro lähti “lesboystävälle tueksi” – vaikka totuus oli päinvastainen!
Läheiset, turvaverkko ja vertaiset ovat keskeisessä asemassa ulostulon turvallisuudessa ja vaikutuksessa arkeen. “Se tilanne oli yksi elämäni ahdistavimmista”, toistavat Ella ja Miro, kun kysyn mitä tunteita ensimmäinen ulostulon hetki herätti. Ella kertoi silloisen kumppanin olleen tukena alusta alkaen: siitä hetkestä kun hän alkoi epäillä sukupuoli-identiteettiään. “Olen onnekas”, huokaisee Ella, hänen kumppaninsa olleen itse sateenkaareva oli ulostulo hänelle helppoa. Miron elämään sateenkaariystävät tulivat vasta vuosia ulostulon jälkeen, mutta koki merkityksen sitäkin suurempana. “Kun on elänyt samat elämänvaiheet kuin toinen, vaikka tietysti jokainen omalla tavallaan, on ymmärrys aivan erilainen kuin heteroystävien kanssa. Se myös lisäsi itseluottamusta, kun sai homoystäviä”.
Kuvassa Ella Suur-Askola.
“Sä tulet olemaan aina mun veli”
Kun kerroin ystävälleni kirjoittavani tätä juttua SETAlle, kysyin, mitä hän ajatteli kun kerroin hänelle omasta biseksuaalisuudestani ensimmäistä kertaa. Hän reagoi nauraen, että “Joku ulkoinen viba tietysti antoi niin jo ymmärtää”. Nauroimme. Hän jatkoi: “Mutta isompi asia oli susta huokuva yleinen avoimuus, kiinnostus ja uteliaisuus elämää ja ihmisiä kohtaan. Sä olit sen oloinen tyyppi joka haluaa kokeilla kaikkea”. Monet kaapissa olevat jännittävät läheisten reaktioita – ja ihan syystä. Kyseessä on kuitenkin ison asian esille tuominen omasta persoonasta. Ella kertoi tulleensa kaapista ensin vanhemmilleen, ja pikkuveljelleen vasta myöhemmin.
“Halasimme veljeni kanssa, joka sanoi, että sä tulet aina olemaan mun veli”, Ella kertoo hieman hymyillen. Veli tajusi virheensä välittömästi, kun tämä katsoi Ellan hieman kärsiviä kasvoja sanan äärellä. Ella ei tuomitse veljeään pikku virheestä, vaan näkee tilanteen opetuksena: uuden asian äärellä voi mennä pieleen, ja anteeksi pyytämällä tilanteesta päästiin eteenpäin. Myös Mirolla on erityinen tarina ulostulosta ystävälle. “Olimme lukioikäisinä kotibileissä, ja päätimme lähteä yöllä kävelylle läheiseen leikkipuistoon”, Miro kertoo. “Kun istuimme keinussa, kerroin ystävälleni olevani homo.” Ystävän katse ja sanat lämmittivät Miroa, joka koki Miron avautumisen luottamuksenosoituksena.
Sekä sisäiset että ulkoiset odotukset ja paineet vaikuttavat kaapissa olemiseen ja kaapista ulos tulemiseen. “No Eeva on nyt aina ollut tommonen, erilainen”, kommentoi pikkuveljeni nauraen, kun muistelimme milloin olin ensimmäistä kertaa maininnut etten ehkä olekaan ihan tavallinen hetero. Yhteiskunnan yleisesti liberaaliin suuntaan kehittyneet arvot, sateenkaari-ihmisten näkyvyys sekä oikeuksien paraneminen sekä esimerkiksi pride-juhlien yleisyys ovat vaikuttaneet turvallisuuden kokemukseen ja edistäneet omaa aitoa ilmaisua jokaisen meidän kolmen kohdalla.
Näin ei ole kuitenkaan ollut aina. Kun on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa homo oli haukkumasana, ja Frendit-sarjassa kuuli homofobisia kommentteja, kuten Miro kertoo, ei oman homoseksuaalisuuden avoin ilmaiseminen ollut nuorena helppoa. Ella kokee, että oli kaapissa pidempään kuin olisi tarvinnut, kun omat odotukset olivat selkeästi suuremmat kuin muiden. “Asetin itselleni aivan kohtuuttomasti paineita – jos on ulkona kaapissa joillekin vähemmän tutuille ihmisille niin tuntui että pitäisi panostaa naiseuteen päivittäin että ‘todistaisin’ ihmisille olevani tosissani, pitää kasvot siloisina ja vaatteet tyylikkäinä. Nykyään olen riittävän itsevarma naiseudessani, että voin antaa itseni olla laiska vaikka kaupassa käydessä”. Ella ei ole saanut negatiivisia kommentteja tai palautetta tuntemattomilta ihmisiltä, vaikka oli niitä ehkä odottanut.”
“Toisaalta ulkopuolinen palaute voisi vahvistaa omaa sukupuoli-identiteettiä, mutta koska suomen kielessä ei käytetä sukupuolitettuja pronominejä kuten esimerkiksi englannin kielessä, jää tuntemattomien ihmisten reaktiot oman tulkinnan varaan. “Vanhemmilla kesti hetken aikaa ymmärtää mitä minussa tapahtuu”, Ella kertoo. “Isovanhempani ovat olleet hitaampia muutoksen suhteen – ja se tuntuu ikävältä”. Yleisesti avoimempi kulttuuri on antanut Mirolle varmuutta omasta seksuaali-identiteetistä: “Ei ketään enää kiinnosta jos kaksi miestä kävelee käsi kädessä”, hän toteaa. Toisaalta, internetin kommenttipalstoilla edelleen näkee paljon homofobisia kommentteja, mikä tekee sosiaalisen median kuluttamisen raskaaksi.
Vielä paljon tehtävää, jotta maailma olisi turvallinen kaikille
Sydän pamppailee ja kädet hikoilevat. Kieli tarttuu kitalakeen. Sain suustani ulos sanat, ”Haluaisin kertoa sinulle jotain”.
On kahden ystäväni yhteiset syntymäpäivät, viitisentoista vuotta sitten. Koska juhliin osallistui ihmisiä juhlakalujen elämän eri vaiheista, pidettiin alussa tutustumisbingo, jolloin jokainen kirjoitti bingolappuun väitteitä, joiden kautta lähti tutustumaan uusiin ihmisiin – tavoitteena saada viisi rivissä oikein mahdollisimman pian. Lopussa väitteet käytiin yleisesti läpi, ja jokainen sai tulla nähdyksi oman väitteensä kautta. Päässäni alkoi yhtäkkiä surisemaan ja minua alkoi huimata. Hengitin syvään. Kun ystäväni huikkasi, kuka kirjoitti väitteen “taidan olla biseksuaali”, nostin käteni ylös vienosti hymyillen. Kuulin juhlahumun keskeltä erään ystäväni sanat: “Minä arvasin!”.
Ei ole olemassa mitään oikeaa tapaa tulla ulos kaapista – se on jokaiselle omannäköinen prosessi. “Kun olet itse valmis ja omien ehtojesi mukaisesti”, mainitsee Miro kun keskustelemme mitä haluaisimme sanoa niille jotka vielä miettivät kaapista ulos tuloa. “Tulee yksi temppu mieleen”, toteaa Ella ja jatkaa: “Kun tietää että haluaa tulla ulos kaapista, mutta ei tiedä miten aloittaa tai ei vaan halua sanoa sanoja suoraan, voi aloittaa sanoilla Haluaisin kertoa sinulle jotakin. Näin olet jo heittänyt itsesi kielekkeeltä, ja on helpompi sanoa asia tämän jälkeen”. Tuntemattomille, uteliaille ihmisille, jotka kyselevät henkilökohtaisia asioita meillä kaikilla oli sama katsontakanta: sateenkaareva ihminen ei ole koulutusvelvollinen, yksityisiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, ja on ok valehdella. Et ole tilivelvollinen elämästäsi kenellekään. Vuosia myöhemmin toinen juhlakaluista kertoi minulle biseksuaalisuudestaan, ja kertoi miten avoin heittäytymiseni bingotilanteessa rohkaisi häntä omassa kaapista ulostulossaan.
“Ärsyttää kun vanhemmat ihmiset ajattelevat, että heidän ei tarvitse muuttaa ajatteluaan”, toteaa Ella, kun keskustelemme siitä, minkä pitäisi muuttua että kaapista ulos tuleminen olisi helpompaa. Miro toivoo, että kouluissa ja työpaikoilla ilmapiiri olisi avoin, ja cis-hetero-normatiivisuutta purettaisiin tietoisesti, ja ihmiset olisivat enemmän hereillä erilaisista parisuhdemuodoista ja ihmisten moninaisuudesta. “Meillä töissä on käytössä turvallisen tilan periaate, mutta monella työpaikalla joutuu miettimään mitä itsestä uskaltaa kertoa, tai edes mainitseeko ihmissuhdetta sosiaalisessa mediassa, jos se vaikka vaikuttaa työpaikan saamiseen”, toteaa Miro. Hänen mukaansa sateenkaari-ihmiset jäävät usein näkymättömiksi työpaikoilla, joten työnantajien olisi hyvä tuoda selkeämmin esiin, että jokainen saa olla oma itsensä ja kuuluu työyhteisöön sellaisena kuin on.”
“Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että oma työ-, harrastus- tai muu vapaa-ajan tila on toisille turvallinen. “Voi vaikka pitää sateenkaaripinssiä tai -lippua viestiäkseen, että on turvallinen ihminen”, Ella mainitsee. “On tärkeää puuttua homo-sanan käyttöön haukkumasanana ja purkaa homoseksuaalisuuden demonisointia”, Miro jatkaa. “Monet miehet pelkäävät näyttää toisilleen läheisyyttä, koska se saatetaan heti tulkita ‘homona’. Siksi olisi tärkeää luoda kulttuuria, jossa fyysinen läheisyys, välittäminen ja tunteista puhuminen on kaikille miehille luonnollista ja sallittua. Se, että homofobiasta päästään eroon, on kaikkien etu”. Vaikka ei itse kuuluisi sateenkaarivähemmistöön, voi osallistua pride-kulkueeseen, muihin mielenosoituksiin ja edistää sateenkaari-ihmisten oikeuksia.
Millaisia ovatkaan ne kaikki kaapit ja laatikot joihin itse itsemme määritämme, ja johon meidät ahdetaan? Herääminen omaan biseksuaalisuuteeni on ollut matka ihmisyyteen. En ole koskaan joutunut määrittämään itseäni biseksuaalisuuteni kautta, se ei ole tullut esille kaikissa ihmissuhteissani, eikä kaapissa oleminen ole vaikuttanut elämääni merkittävällä tavalla. Pyrin itse elämään elämääni ilman että asetan uutta ihmistä mihinkään ennakko-odotuksiin, ja niin toivoisin että voisimme elää maailmassa, jossa kaapista tulemista ei tarvitsisi tehdä, eikä sitä tarvitsisi edes miettiä.
Jos pohdit omaa seksuaalista tai sukupuolen suuntautumista, ja haluaisit keskustella asiantuntijan kanssa Sinuiksi-neuvontapalvelussa, joka tukee ihmisiä tulemaan sinuiksi itsensä tai sateenkaari-ihmisyyteen liittyvän teeman kanssa.
Lisätietoa ja oppaita aiheesta:
Jussi Nissinen, Tommi P. Pesonen ja Mikko Väisänen: SINUIKSI TULEMINEN: TURVALLINEN ULOSTULO